Oma auto alla, hyvää musaa, hyvin aikaa eikä kiire kotiin, edessä kuiva moottoritie ja aurinko paistaa, minne silloin tekee mieli? No lankaostoksille tietenkin! Ajattelin poiketa Hesasta ajellessani Hämeenlinnaan Villamokkaan. Löysinkin sen heti, autollekin löytyi sopiva parkkikolo ja ei kun reippain askelin lankaa päin. Mutta voi: ovessa oli lappu "Piipahdan postissa, menee muutama minuutti!". Mikäpä minulla tässä, ajattelin ja aloin odottaa. Odotin 20 minuuttia, kunnes alkoi paleltaa, ja jouduin lopulta jatkamaan matkaa langattomana. Tämä oli taatusti joku matkahallinnon salajuoni: työmatkaa ja vapaa-aikaa ei missään nimessä saa yhdistää!
Onneksi illalla lykästi paremmin: löysin parinkymmenen vuoden takaisen rakkauteni uudelleen. Törmäsin siihen ruokakaupassa, ja kävin suoraan kiinni. Sanoja ei tarvittu - vaikka olin ollut yksin ja odottanut niin kauan, annoin kaikki kärsimykseni anteeksi, ja suhteemme oli ennallaan taas. Vein rakkaani kiireesti kotiin ja vietimme illan yhdessä. Rakkaani on edelleen tymäkässä kunnossa, ja minustakin tuntuu, kuin olisin nuortunut nuo kaksikymmentä vuotta! Toista vertaista ei löydy päältä maan! Turhasta pois ja tärkeempää päin!
torstai 8. lokakuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti