Heti kun näin ensimmäisen ilmoituksen
Knit Nationista, tiesin että haluan sinne! Ja tällä viikolla tuo puoli vuotta sitten tehty päätös on tuonut minut Lontooseen. Ja jo ensimmäisen päivän aikana tiesin, että matka oli kannattanut tehdä - niin nopeasti syntyi uusia tuttavuuksia ja huomasin oppivani uusia taitoja. Oli taas kerran ihmeellistä huomata, miten neulojat ovat samanlaisia kaikkialla ja miten nopeasti neuloja pääsee samalla aaltopituudelle toisen neulojan kanssa!
Knit Nation on alkujaan muutaman innostuneen neulojan ja neulesuunnittelijan,
Socktopusin ja
Cookie A:n päähänpistos, jota he itsekään eivät ikinä olisi uskoneet toteuttavansa. Järjestelyt toimivat ilmoittautumisista asti sujuvasti ja jotenkin matalalla profiililla: kaikki vaan toimi ilman sen suurempaa kohua. Tapahtuma keräsi paikalle useita satoja neulojia ympäri maailmaa, vaikka osallistujien tarkkaa määrää on useiden päällekkäisten kurssien ja osallistujalistan puutteen vuoksi mahdotonta sanoa. Itse kuitenkin tapasin neulojia ainakin Etelä-Afrikasta, Ranskasta, USA:sta, Irlannista, Saksasta ja tietysti Britanniasta, Walesista ja Skotlannista, mutta muita suomalaisia en kuitenkaan tavannut. Isoista neulontaguruista paikalla olivat edellämainittujen lisäksi myös mm.
Ysolda Teague.
Ensimmäisenä päivänä osallistuin Nancy Bushin kurssille "Baltic braids and bobbles", jossa käytiin läpi virolaisia neuletekniikoita, ja siis lähinnä erilaisia raidoitus- ja nyppytekniikoita. Vaikka minua jossain määrin ärsyttikin opetella virolaisia neuletekniikoita ne omineen amerikkalaisen opastuksella, opin silti nopeasti uusia luontitekniikoita, neuleen raidoittamista yhdellä, kahdella ja jopa kolmella värillä, mutta kuitenkin yksinkertaisesti! Kurssilla neulottiin ohjeiden mukaan mallitilkku, johon oli mahdutettu mahdollisimman paljon eri tekniikoita.
Toisen päivän kurssiksi olin valinnut
Merike Saarniitin vetämän "Enhanced Stitch Elongment", jossa käytiin läpi venytettyjä silmukoita eri tavoin hyödyntäviä tekniikoita. Vaikka tämä kurssi oli lyhyempi, ja aluksi tuntui että olisin samat tekniikat voinut opetella kirjasta, en kuitenkaan usko että olisin oppinut esimerkiksi Trellis patternin ilman Meriken opastusta. Lisäksi oli hauska vaihtaa muutama sana suomea Meriken kanssa!
Toisen päivän kruunasi vielä herkullinen lankatori, jossa tarjolla oli Wollmeisen lisäksi paljon pienien brittiläisten kehräämöjen villaa ja käsinvärjättyjä herkkuja. Jostain syystä kaikki suunnistivat ensiksi kuitenkin Wollmeisen osastolle, josta itsellenikin tarttui mukaan pari vyyhtiä. Voi niitä värejä! Sen lisäksi pyrin poimimaan muilta osastoilta mukaan sellaisia pienten kehräämöiden lankoja, joihin en ole ennen törmännyt ja joita olisi vaikea hankkia Suomesta käsin.
Jo ennen Knit Nationia olin käynyt vilkkaan verkkokeskustelun innoittamana paljon kohutussa lontoolaisessa lankakaupassa I Knit. Ehkä ennakkokohusta johtuen kauppa oli pienoinen pettymys: ahdas, palvelultaan varsin töykeä, ja vaikka lankavalikoimassa olikin paljon minulle outoja brittiherkkuja, ei valikoima kuitenkaan ollut mitenkään ylellinen. Tamperelainen Lankaidea pesee tämänkin kaupan mennen tullen! Ostin matkamuistoksi pari kerää skotlantilaista kashmiria.
Things that have enlightened my day:
